Kaverini soitti ja kertoi että hänen parvekkeellaan on arkkupöytä joka on niin hirveässä kunnossa ettei siitä varmaan enää kalua tulisi, mutta se olisi minun jos niin haluaisin. Halusinhan minä. Aika lailla siinä hommaa olikin, koska pinnat oli hiottova huolella ja helatkin olivat aika vääntyneitä, mutta kyllä siitä vielä pöytä tuli.

. Mökkimme on rakennettu vuonna 1981, eikä sille oltu tehty mitään sen koommin. Rakennus itsessään on loistavassa kunnossa, mutta tekstiilit ja pinnat eivät kenties olleet ihan tätä päivää kaikkine kasarivärityksineen itsemurhan ruskeasta nikotiinin keltaiseen. Tuvan puoli etenkin oli varsin pimeä johtuen ikkunoiden vähyydestä ja tummuneesta mäntypaneloinnista. Niinpä ainoa minun tuntema/osaama keino tuoda valoa lisää oli maalata katto ja seinät valkoisiksi. Päätöstäni ei hyväksytty täysin yksimielisesti, joten myönnytyksenä takka ja yksi makuuhuone jätettiin alkuperäiseen loistoonsa.

Maan mainion sängynpäädyn sain maalaamalla sen mustaksi ja kiinnittämällä sen vanhaan pöytälevyyn.

Olen pienestä pitäen ollut heikkona kaikenlaisiin koristeellisiin oviin, mutta kerrostalossa ei valitettavasti voi ulko-ovelle tehdä kovinkaan radikaaleja muutoksia. Onneksi se mitä tapahtuu ulko-oven takana, onkin jo ihan toinen juttu. Tässä todisteena meksikolaistyylinen viritelmä. :)

Nämä tuolit sain ilmaiseksi Facebookin ilmaisryhmän kautta. Rakenteet olivat kaikissa onneksi hyvät, joten olivat vain pintasilausta vailla. Maalina on Mastonin mattamusta ja verhoilin istuinosat Marimekon Onnea etsimässä-kankaalla.

Viime kesänä remontoin mökkiä, ja sainkin paljon aikaiseksi. Maalaamalla seinät ja katon, tuli pimeähköön torppaan paljon valoa ja avaruuden tuntua. Takan jätin alkuperäiseen tilaansa, mutta se näytti jotenkin kivikasalta kaiken sen uuden pinnan seurassa. Päätin maalata sen valkoiseksi, ja tässä ennen/jälkeen kuvat.

Kaksi hyllykön osaa saa kädenkäänteessä muutettua arkkupöydäksi.

Mummon lampusta astetta hullumman mummon lampuksi. Ostin tämän rumiluksen kirpparilta viidellä eurolla koska tiesin että siitä tulisi mainio.

Ei vaiskaan, ihan kotimainen perushyyskä meillä on, minä vain tuunasin sen ja mieleeni tuli sinivalkoiset Santorinin saaret. Maaleina valkoinen talomaali ja sininen Helmi-kalustemaali.

70-luvun myrkynvihreä lipasto sai pintaansa maalia ja kylkeensä old school ruusutatskan oloisen tarran.

Tässä taannoin hiippailin taas paikallisia kierrätysmyymälöitä läpi, ja Lahden Kierrätyskeskus Patinassa sattui silmääni pöytä, lähinnä kai siksi että se oli niin pohjattoman ruma. Tosin sekunnin sadasosassa alkoi aivoissa jo raksuttaa, että tuostahan saisi kyllä hienon ja rakennekin oli jämäkkää massiivipuuta. Maalina Tikkurilan Helmi-kalustemaali.

Vanhasta kummajaisesta pitäjän pirteimmäksi nojatuoliksi.