Punainen

Punaisen tuvan piha välillä luonnon tilassa, välillä niiton jälkeen vähän lyhyemmällä heinikolla. Polut kulkevat pihalla tuvan ovelta aittaan, tielle ja ulkohuussiin. Pihan niittäminen on kesän lempipuuhaa punamultamaalauksen lisäksi.

Punainen tupa sai uuden ilmeen uusien kesäasukkaiden myötä. Talo oli haalistunut ja rapistunut kauttaaltaan. Lattiakin oli lahonnut, koska oli ollut käyttämättömänä ja hoitamattomana 30 vuotta. Ulkomaalaus oli haalistunut, osa ikkunoista oli rikkoutunut ja niitä oli paikkailtu lasinkappaleilla. Kaikenkaikkiaan korjaustavoista päätellen korjausmateriaalit olivat olleet arvokkaita tuohon aikaan, jokainen palanen oli hyödynnetty. Otimme haasteen ja aloitimme punaisen tuvan kunnostamisen ja perinnerakentamiseen tutustumisen.

En ole erityisen innokas jouluihminen, enkä ihan hirveästi huuhaile joulun suhteen. Tuvassamme on aina jouluinen tunnelma, johtuen varmaan punaisen värin läsnäolosta. Siskonpoika totesikin, että keittiömme on ihan selvästi joulupukin paja! Pihalle kyllä virittelen valoja reilusti; kärsin tästä pimeydestä. Valot eivät ole jouluvaloja vaan kaamosvaloja! Esittelen kuitenkin tässä ne muutamat jutut, jotka ovat ihan virallisesti joulukoristeina ja poistuvat piiloon tammikuussa.

Ulkoa harmaa ja aiemmin sisältä värikäs mökki on käynyt haalistumaan pikkuhiljaa. Se on kotimme viikonloppuisin ja kesäisin. Möksä on pikkuinen, mutta meille juuri sopivan kokoinen. Albumissa uudet kuvat ovat aina alussa.

Mökin laajennuksen jälkeen alkoi punainen huopakatto käymään silmiin. Katossahan ei sinällään ollut mitään vikaa, muuta kuin ikä ja sävy. Onneksi joensuulaisella Lumelli Oy:llä on tähänkin ratkaisu. Ensin katto putsattiin ylimääräisistä roskista sekä sammaleesta.

Myöhäänhän se meni, mutta nyt on saatu aloitettua joulun askartelu tähänkin mökkiin!

Kukat luovat joulu. minun värini on punainen. Rakastan myös hyasintteja, sillä niiden tuoksu on minulle joulun tuoksu.