Muutimme heinäkuun alussa poikaystäväni kanssa Oulun kauppatorin laidalla sijaitsevaan 1800-luvulla rakennettuun taloon, joka nykyään toimii PSOAS-asuntosäätiön opiskelija-asuntoina. Jonotimme asuntoa vuoden päivät. Meillä ei ollut juurikaan hajua siitä, millaisia asunnot ovat sisältä, mutta olin vakuuttunut sijainnista ja talon iästä, joten päätimme katsoa, mitä sieltä paljastuu. Kyllä odottaminen kannatti! 28-neliöisestä yksiöstä siirryttäessä 60-neliöiseen kaksioon, on vaikeaa täyttää tilaa olemassa olevilla tavaroilla. Olohuone on asunnon suurin huone, ja sen sisustaminen omistamillani huonekaluilla olisi ollut mahdoton teht...
Keittiö on pieni ja vaikea tila oleskella. Neliöille, eikä säilytysratkaisuillekkaan voi oikein tehdä mitään ilman perusteellista remonttia ja laajennusosaa, joihin nyt ei ole mahdollisuuksia. Päätin kuitenkin päivittää pinnat ja värit, jotta huoneeseen tulisi tilan tuntua. Vaikkakin pinnat oli aikanaan jo saneerattu, värit olivat sekoitus maanläheisiä hiekansävyjä, puuta ja vihreää. Muutoin varsin kodikas pikku köökki, mutta värit omaan makuuni totaalisen väärät. Aikani pintoja tuijoteltuani otin ensiksi pensselin käteen ja maalasin seinien puolipanelit kuultovalkoisella. Seuraavaksi kyytiä saivat keittiön kaappien ovet, joissa...
Kodikasta tupakeittiötä hallitsee suuri leivinuuni. Vanhat ruutuikkunat päästävät auringon sisään kahdelta suunnalta. Peiliovet aukeavat eteiseen, olohuoneeseen ja kammariin. Keittiö on tämän kodin sydän; siellä viihdytään, kokataan, opiskellaan, askarrellaan, leivotaan, juhlitaan ja eletään arkea.