Pieni piha

Pikkuruinen, mutta sitäkin rakkaampi rivaripiha, jota laitellaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Vihreän peukalon puute korvataan innokkuudella. Vanhempien makuuhuoneesta avautuu leppoisaan oleskeluun sisustettu parveke.

Puutarhan hoidosta olen ollut kiinnostunut nuoresta asti. Olemme asuneet kodissamme pian 30 vuotta. Vieläkään pihamme ei ole valmis. Aina tulee joku idea, jonka toteutamme yhdessä mieheni kanssa. Yleensä työnjakomme on, että mieheni hoitaa nurmikkoalueet ja minä istutukset. Isommat projektit teemme yhdessä.

Keltaisen siirtolapuutarhamökin huone odottaa tapetointia ja veranta uutta sisustusta. Pihan sydän on omatekemä kasvilaatikko ja multasormia työllistävät vadelmapuskien alta puskevat vuohrenputket, rakkaat pionit ja uusimpana rakkautena laventeli.

Parasta pienessä paritalossani on pieni piha ja terassi. Vasta tänä kesänä 2018 loppullisesti hurmaannuin puutarhastani. Olihan siinä jo lampi, marjapensas ja omenapuu, mutta tänä kesänä innostuin jo kukistakin. Erityisesti daaliat ja pioniunikot veivät sydämeni lopullisesti...

Kotimme taakse jää pieni, mutta riittävän kokoinen terassi. Siihen saa mahtumaan paljon kukkia, yrttejä, salaatteja, raparperia. Tämä on tällaista pientaloasuja kasvattelua :) Terassia on sisustettu vedenkestävillä kankailla ja luonnonkukilla.

Hollannissa grillauskausi on pitkä - aina kun ei sada tai tuule liikaa voi grillata. Pihamme on hyvin simppeli ja pieni. Toimivaksi kunnostettu.

Aapolan pihassa vierailee ja asustaa paljon lintuja, pieniä ja isoja. Iloisia ja vilkkaita oravia pihassa näkee myös usein. Viime syksynä meiltä puuttui kunnon lintulauta ja niinpä sellainen päätettiin tehdä itse. Sopivasti oli jäänyt liiteri/varaston rakennuksesta lautatavaraa, maalia ym. Emäntä teki suunnitelmat ja tuumasta toimeen sirkkeli tallissa soimaan ja yhdessä lintulautaa tekemään.