Koivunrunko

Hups, viime vuoden kesäalbumi on jäänyt julkaisematta... ja keskeneräiseksikin. No, tässäpä muutama muistelukuva. Tänä vuonna onkin tapahtunut jo vaikka ja mitä! Katsotaan, saanko albumia valmiiksi vähän nopeammalla aikataululla.

Neljä hyvinkin keskeisellä paikalla kasvanutta isoa koivua oli pakko jo kaataa, ennen kuin kaatuvat lahonneena itsekseen. Surullista. Mutta huuhailijan päässä alkoi möyriä ja mietteet heidän arvoiselleen käytölle (arvokkuudesta voivat kyllä olla eri mieltä) selkiytyivät. Pyysin jättämään runkoa jokaiseen jäljelle. Kahdesta tuli amppelitelineitä ja kahdesta puutarhatonttujen asumukset. Apua, tähänkin olen syyllistynyt! Tonttula valmistuu pikkuhiljaa, mutta mahtaakohan koskaan tulla ihan valmiiksi. Niinhän se aina talojen kanssa on...