Vanhassa kodissamme ei ollut ollenkaan keittiötä, kun ostimme sen, koska edellinen asukas oli sen purkanut. Päädyimme selkeälinjaiseen mattavalkoiseen keittiöön mustilla kivitasoilla. Smeg oli ollut haaveissani jo edellisen kodin remontissa ja tähän kotiin se sitten hankittiin. Mustavalkoisuus jatkui myös ruokailuryhmään. Mies teki pöydän ja tuoleiksi hankittiin Eamesin tuolit. Kokonaisuudessa yhdistyi niin vanhantalon henki kuin modernius.
Pikkutalon isoveljen nimi on tietenkin Päätalo. Hirsirunkoinen, 3-kerroksinen, vuonna 1924 rakennettu ja pieni kuin käkikello. Tässä albumissa kurkistetaan olohuoneeseen. Olohuoneemme on kodikas koska kalusteet ovat "käsin poimittuja", vuosien varrelta valikoituneita yksilöitä joilla on kaikilla ollut hyvä syy päätyä meille. Anopin astiakaappi, molemmilla "omat tuolit", upottava sohva ja romulöytö sohvapöytänä. Bonuksena alkuperäinen, toimiva kakluuni. Matto on monen vuoden toteutunut haave ja stereotaso on mittatilaustyö levyjen keräilijälle. Musiikkia, lepoa ja rentoutumista!
Kodikasta tupakeittiötä hallitsee suuri leivinuuni. Vanhat ruutuikkunat päästävät auringon sisään kahdelta suunnalta. Peiliovet aukeavat eteiseen, olohuoneeseen ja kammariin. Keittiö on tämän kodin sydän; siellä viihdytään, kokataan, opiskellaan, askarrellaan, leivotaan, juhlitaan ja eletään arkea.