ulko-ovi (120 albumia)

Perheemme asustaa miehen synnyinkotia , maalaiskotia jonka hänen isovanhenpansa ovat rakennuttaneet muutama vuosi sodan jälkeen . Talo on ollut tyyliltään sekoitus perinteistä maaseutukotia ja phjaratkaisu muistutti jonkun verran myös rintamamiestaloa, tosin talo neliömäärältään on ollut perinteistä rintamamiestaloa paljon kookkaampi . Talolla on 70 v juhlavuosi ja näihin kuluneisiin vuosiin mahtuu monia muutoksia, kunkin aikakauden tyypilliset uudistukset ovat muokanneet rakennuksen henkeä niin sisältä kuin ulkoa. Alkuperäisen uunilämmityksellä , kantovedellä ja öljylamppuvalaistuksella toimivan rakennuksen sielu on...

Ei kuvausta

Ihana mieheni suostui muuttamaan pienen autotallin/romuvajan aikuisen naisen leikkimökiksi eli minun huvimaja Pikku Pitsiksi!

Sekalaista settiä

Mummonmökkimme Satakunnassa.

Yksityiskohtia kaksiostamme

Pieni punainen tupa järven rannalla.

Ei kuvausta

Vanhassa ulkorakennuksessa oleva puuliiteri remontoitiin kesähuoneeksi. Vanha tiiliseinä oli alunperin tarkoitus säilyttää, mutta muurausjälki on sen verran huono, että päätimme paneloida myös tiiliseinän. Liiterissä oli maalattia ja siihen tehtiin lautalattia. Katto säilytettiin sellaisenaan. Uudessa kesähuoneessa on makuupaikat neljälle parvella ja kuormalavoista tehdyllä sängyllä.

Metsätontille rakennettu piha, joka täydentyy vähitellen. Onneksi aina riittää pientä puuhaa <3

Meidän kotia ja DIY-projekteja

Ei kuvausta

Otoksia pikkueteisestämme, jonka ulkoseinien eristeet uusittiin kesällä 2013 ja samalla koko eteinen sai vaaleat pinnat aiemman kelta-ruskean värimaailman tilalle. En etukäteen olisi uskonut, että lapsiperheen eteinen voisi olla näinkin vaalea, mutta kun ei enää ole kurahousuikäisiä tenavia, niin aika vähällä sotkulla on selvitty.

Romuromanttisen puutarhan pieniä ihmeitä.

Kotini on rakennettu unelmista omalla ja mieheni taidoilla.

Joulun tunnelmaa rintamiestalosta

Talon sisäänkäynti ja eteinen uudistettiin remontissa.

Fiiliksiä, kattauksia ja mökin sisustusta.

Punainen tupa sai uuden ilmeen uusien kesäasukkaiden myötä. Talo oli haalistunut ja rapistunut kauttaaltaan. Lattiakin oli lahonnut, koska oli ollut käyttämättömänä ja hoitamattomana 30 vuotta. Ulkomaalaus oli haalistunut, osa ikkunoista oli rikkoutunut ja niitä oli paikkailtu lasinkappaleilla. Kaikenkaikkiaan korjaustavoista päätellen korjausmateriaalit olivat olleet arvokkaita tuohon aikaan, jokainen palanen oli hyödynnetty. Otimme haasteen ja aloitimme punaisen tuvan kunnostamisen ja perinnerakentamiseen tutustumisen.

Neljä hyvinkin keskeisellä paikalla kasvanutta isoa koivua oli pakko jo kaataa, ennen kuin kaatuvat lahonneena itsekseen. Surullista. Mutta huuhailijan päässä alkoi möyriä ja mietteet heidän arvoiselleen käytölle (arvokkuudesta voivat kyllä olla eri mieltä) selkiytyivät. Pyysin jättämään runkoa jokaiseen jäljelle. Kahdesta tuli amppelitelineitä ja kahdesta puutarhatonttujen asumukset. Apua, tähänkin olen syyllistynyt! Tonttula valmistuu pikkuhiljaa, mutta mahtaakohan koskaan tulla ihan valmiiksi. Niinhän se aina talojen kanssa on...

TSI, tee se itse. Kaikenlaista aivoitusta iskee vähän väliä! Ja sitten ei kun toteuttamaan, joskus onnistuenkin. Hauskaa se puuhastelu ja huuhailu on silti aina!

Vaikka on toivottomuuden tunne, luota silti omiin visioihin. Idea, hikeä, kyyneleitä ja helpotuksen huokaisu. Jaksa uskoa!

Meillä ei varsinaisesti ole eteistä tuulikaappeineen, vaan olohuoneen yhteydessä oleva pieni tila, jossa hukkaneliötkin on otettu hyötykäyttöön.

Rintamamiestalon villiintyneen pihan kiireetöntä rakentamista.