"Tämä on vähän tämmöinen moderni huvikumpu, jossa meno on välillä kuin villissä lännessä." Isoistapienistä-perheen kodissa on väriä, hauskoja yksityiskohtia ja nokkelia arjen ratkaisuja, kuten seinään kiinnitetyt ämpärit pipoille ja lapasille. Perheen kolmekymppinen äiti on rempseä mutta tarkka sisustaja.
Rakennusprojekti jatkuu aina hyvällä hetkellä...
Viisihenkinen perheemme asuu Vihdissä isäni suunnittelemassa omakotitalossa. Rakennusvuosi oli huimaa ja välillä raskastakin aikaa, koti rakentui lähes kokonaan mieheni ja isäni hartiavoimin. Ainoastaan talon runko tilattiin muualta. Samalla molemmat opiskelimme ja kolmonen syntyi asuessamme vielä pienessä väliaikaiskaksiossa.
Omaan työnkuvaani kuului lähinnä olla kodinhoitaja, kahvinkeittäjä ja muonittaja. Olemme asuneet täällä kohta vuoden verran ja rakennusprojekti jatkuu yhä. Vain pienemmässä mittakaavassa, aina hyvän hetken tullessa. Keväällä olisi tarkoitus siirtyä kellarikerrokseen.
Talo suunniteltiin porealtaan ympärille!
Sisustajana olen rempseä mutta kuitenkin hyvin tarkka. Viihdyn ympäristössä, jossa on värejä, leikkisyyttä ja luonnetta, mutta niin että kokonaisuus pysyy hallittuna. Ja koska vietän tällä hetkellä paljon aikaa kotona, kyllästymisen riski on suuri. Siksi virkistän mieltäni diy-jutuilla, joita meiltä paljon löytyykin.
Mieheni kanssa meillä on hyvinkin samanlainen maku sisustuksen suhteen, vaikka hän ei sen kummemmin sisustamisesta välitä. Minulla onkin vapaat kädet kotia laitellessa, vain isommat hankinnat tehdään yhdessä. Ja aika spontaanisti tehdäänkin.
Tämä koko rakennusprojekti ”suunniteltiin” huutokaupasta huudetun porealtaan ympärille. Tällöin meillä ei ollut vielä edes tonttia ja allas odotteli aikansa aikaisemman kotimme takaterassilla. Täällä uudessa kodissa sisustaminen on ollut helpompaa ja ehkä maltillisempaa, koska rakentaessa pystyi vaikuttamaan kaikkiin ratkaisuihin. Pidämme siitä että isot pinnat ovat valkoiset, ja väriä tuodaan niin tekstiileillä kuin tavaroillakin.
Haaveiden pallotuoli odottaa uutta sisusta
Lempipaikkani on meidän makuuhuone parvella. Pidän vinosta katosta ja siitä, että tunnelma on siellä rauhallinen. Kaikki ylimääräinen tavara on saatu piiloon verhon taakse ja hyvinkin yllätävä kukkatapettivalinta ei kyllästytä vieläkään. Rakastan erilaisia vuodetekstiilejä, joilla onkin hyvin iso rooli makkarissamme. Ikkunasta ei koskaan paista aurinko suoraan, vaan valo tuntuu aina olevan unisen utuinen. Siellä todella tunnen lepääväni.
Suurimpana häiritsevänä ja odotuttavana juttuna on olohuoneemme keskipisteen, Eero Aarnion pallotuolin verhoilu. Tuoli on ollut molempien haaveena jo vuosia ja löytäessämme tämän käytetyn yksilön hyvin edullisesti, emme voineet jättää sitä ostamatta, surullisesta sisuksesta huolimatta. Hätäapua annoimme leikkaa-liimaa-askartele-meiningillä, jotta tuoli kestäisi himpun verran paremmin katseita, kunnes pääsee oikealle verhoilijalle saadakseen arvoisensa sisuksen.
Kuvissani ei näy tämän hetkisten lastenhuoneiden uusia rooleja. Koska kellarikerrokseen tulevaa työtilaa ei vielä ole, on lasten makuuhuoneissa pyöritelty. Isommat lapset nukkuvat tällä hetkellä samassa huoneessa, jotta sain järjestettyä toiseen makuuhuoneeseen itselleni väliaikaisen työtilan. Aloittelen huoneessa käsityöyrittäjyyttäni. Täällä viihtyvät myös lapset, askartelutarvikkeet ovat helposti saatavilla. Eikä tässä huoneessa ole niin justiinsa, jos keskeneräiset hommat jäävät sijoilleen valloilleen ja odottamaan jatkoa.
Katso lisää kuvia Isoistapienista-perheen iloisesta kodista täältä.
